Kun rahat ei riitä

Joo elettiin ihan normaalia opiskelija elämää sillo sipparissa ja peltosaaressa. Tiukkaa oli, itseasiassa erittäin tiukkaa. Ei ollu vara ostaa enää edes maitoa tai varsinkaan markariiniä. Leipää saatiin seurakunnalta ja eu-avustus paketeissa tuli hapan korppua ja makaroonia. Siinä mentiin monta viikkoa pelkällä makaroonilla.

Kyllä makaroonistakin sai ihan hyvää ku siihe laitto tarpeeks suolaa, joskus pysty jopa repästä ja laittaa jotaki Curryn kaltasta sekaan. Tupakkaa ei todellakaan ollu varaa ostaa saati sitte kahvia ku seki maksaa nykyää 3-6e paketti. Pullojakaan ei pysty keräämään ku maahanmuuttajat kerkee keräämäänne ennen suomalaisia.

 Näitä aikoja ei oo oikeesti yhtään ikävä. Mut fakta on se että noilla nykyisillä 200e/kk opintotuilla ei vuokria sekä ruokia makseta. Ja samalla loppu mielenkiinto käydä siellä koulussa. Ei rahaa= ei ruokaa = ei jaksa herätä tai liikkua. Ja ilman rahaa on vaikee niitä juna-matkojakaan maksaa Riihimäki- Järvenpää välille. Sen takii monta kertaa sakot saatiiki ja pari kertaa jouduttii jäämään veke jossai Nuppulinnassa ku lähettii tarkastajia karkuu. Molemmilla velkaa VR:älle, aika reippaasti. Yhden sakon hinta on 80e, se kerrottuna ainakin neljällä.
Nonii, sitte meni luottotiedotki, Inka täytti 18 ja sossusta sanottii että hae opintolainaa. No eihän ne sitä sille myönnä. Uskoisin.

Luojan kiitos saatii kesätöitä.
Inka meni riihimäen kaupungille ja meitsi meni takas kirpparin kassalle missä oon nytte 4 vuotta ollu, aina keikkatöitä tehny. Sieltä sai sitte rahaa maksaa vuokrat ja eläminen. Eihän kesällä opiskelijoille tule mitään tukea, muistakaa se. Opintotuki ja opiskelijan asumislisä tulee ainoastaan silloin kuin opiskellaan.

Ittelle jäi muutama satanen rahaa viellä säästöön kesän jälkeen. Pääsin sitte syksyllä käymää parhaan ystäväni Kristiinan luona kuopiossa. Syksyllä molemmat sano koulujensa kanssa sopimuksen irti, syynä rahattomuus ja mielenkiinnon puute ja minulla osittain luokalla jääminen. Inkasta ei tullu sitte pintakäsittelijää eikä meikästä nuoriso ja vapaa-ajan ohjaajaa.

Päästiin malleiksi hyria koulutuksen kuvastoihin.

Ei muuta ku äkkiä työkkäriin jonottelemaan, siellähän me hakemassa lisää kaiken maailman kelan avustuksia.
Opintotuki katkes samantien ku koulun lopetti, sitten ei ollut mitään tulonlähdettä joten pakkohan se oli lähtee sinne työkkärille ilmottautumaa. Muuten ei olis saanu vuokria maksettua tai ruokaa ittelle ja elukoille.

Siellä taas alko tää helvetin hieno ja ihana paperi sota. Täytä kaavake Ö ja Å ja B4 sen jälkeen palauta ne tähän ja menet jonottelemaan ton huoneen oven taakse. Siellä sitte käytiin kaikki sun tiedot läpi ja mentiin taas uuden tätin luokse joka kerto että ''TEILLÄ EI OLE AMMATTITUTKINTOA JOTEN ETTE OLE OIKEUTETTUJA TYÖTTÖMYYS PÄIVÄRAHAAN''

Sitten piti hakee johonkivalmistavalle kurssille tai työharjotteluun että alko saamaan sitä työmarkkinatukea. No siellähän me sitten, Work Factor kurssilla Riihimäessä harjoteltiin ansioluettelon tekemistä joka päivä seuraavat 4kk. Olihan siinä välissä kaikkee muutaki, kuten näitä työharjotteluja. Mutta, ainakin sitä rahaa tuli 760e/kk per naaama. Paremmin sillä eli ku sillä 200e/kk budjetilla :)

Kohta päästään nykypäivään, kerron seuraavassa päivityksessä mitä sitten kävi meille.