Koulu kusi kaikki kusi

Joo, asusteltiin sitte siellä peltsissä. Inka aina valitti mulle, '' miks sä et ikinä tee mitää mun kanssa?''
En sitte tiiä, olin aika laiska silloin, siivoilin vaan himassa ja hengasin Julian, kissani kanssa.

Tottakai me aina inkan kanssa käytiin ulkona, käytiin leffassa, kirjastossa, rampeilla, vietii kissaa pihalle ja tutustuttii johonki tummaihosten porukkaan. Ei meil ollu ketään omia kunnon tuttuja riksussa.

Kouluki alko pikkuhiljaa kusee, ku ei ollu rahaa tai mielenkiintoo enää käydä siellä.
Riihimäestä oli yllättävän raskasta ja turhauttavaa mennä aina Tuusulaan kouluun. Eka olisi pitäny maksaa juna Järvenpäähän ja sen jälkeen sieltä bussilla Tuusulaan. Talvi aikaan aina oli junat ja bussit myöhässä ja usein nukuttiin ihan pommiin. Toi nukkuminen on mulle ittelle ollu aina henkilökohtasesti haastava ongelma, tykkään valvoo pitkään ja mua ei saa kirveelläkään 6 aikaa aamulla ylös.

Meillä jäi reippaasti kursseja kesken ja meille kerrottiin että joudutte suorittamaan ammattikoulun 2 luokan uudelleen. Se tieto aiheutti Inkan lopettamisen siinä koulussa, meikä päätti kumminki viellä yrittää.

Meistähän meidän opettaja teki viellä lastensuojelu ilmotuksen, ku luki lehdestä (aamuposti) miten ''heikosti'' meillä menee. Eihän meillä ollut mitään muita kuin raha ongelmia. Seki johtu siitä että sossusta ei alle 18-vuotiaat saa mitään. ''Teidän vanhempien kuuluu elättää teitä''. Vitullako elättää jos rahaa ei ole.

7nu09, Meidän luokka Nurmijärvellä

Ärsyttää en nyt löydä sitä lehtijuttua mitenkään netistä, täytyy nyt olla sitte ilman sitä. Joo mutta ne teki sen sossu ilmotuksen musta ja inkasta, jouduttii käydä lastensuojelussa selittää miten meillä on asita ihan hyvin ja käydään usein vanhempien luona ja kaikkea paskaa. Meidän opettajahan ajatteli että joudutaan muuttaa takasin kotiin ton lastensuojelu jutun takia mutta luojan kiitos ei.

Siitä sossujutusta ei sitte tullut onneks meille mitään. Ja maikkaa ketutti niin pahasti ku ei muutettukkaa takasin kotia. Se oli sillo jtenki niin vahingon ilonen ihminen, tyhmä ämmä.

No sitte se koulu vähän jäi ja tuli kesäloma. Mun oli tarkotus kokeilla syksyllä uudestaan tota opiskelua, omanikästen 94 vuonna syntyneitten luokalla. Vitutti jo valmiiks ajatella sitä että joutuu johki ihme heebojen ja vammasten eukkojen kanssa samalle luokalle. Onneks siel oli muutava kiva tyyppi, mut ihanku ne olis mun kanssa halunnu hengailla.

Inka pääs hyvinkäälle kouluun, opiskelemaan pintakäsittelyä ja meitsi oli tuolla keudassa sitte muutaman hetken. Kerron siitä myöhemmin lisää. Mut voitte vaan veikata, toimiko homma sillonkaan.

Inka ja  Pauliina, meidän pitämässä taikametsässä lapsille, Nurmijärvi 2010