 |
HALUANKO MÄ TÄTÄ? |
 |
VAI TÄTÄ ??!? |
Tää on niin hirvee tunne, nimettäin se ku vanhat luokkalaiset valmistuu ja muutenki kaikki kaverit. Ite on niin ryssiny kaiken et ammatti ehkä löytyy 15 vuoden kuluttua. Kauheeta miettiä tollasta ku telkkarissaki hehkutettiin ammulla Huomenta Suomessa, kuinka nuoret jotka ei ammattia ole saanut itselleen opiskeltua kusee kaiken ja syrjäytyy. No, toi syrjäytymis paska on jo osittain koettu ja sielt on päästy jo ylöskin. Mut se et mun työ ura lyhenee mukama 6 vuodella jos mulla ei oo ammattia, ni kuulosti jo pelottavalta. Tai no oikeestaa ihan vitun sama, jos mä saisin päättää ni voisin ihan hyvin olla joku koti äiti koko loppu elämäni. Mut kai se on pakko lähtee opiskelemaan itekki kohta ja lopettaa duunit. Onhan se joskus se ammattikin hommattava, et sais ees jtain fiksuu työtä. Nykyinen ensiaputuotteitten myynti yrityksille ei oikeen nappaa vaikka siitä sen 2000e/kk saakin.
Muutenkin nyt kuumottaa hirveesti ku ei tiiä mitä tulevaisuudeltaan haluis. Ostanko esim nyt sen saatanan auton vai lähenkö sinne Espanjaan. Eli suomennettuna, pitäskö ajatella järjellä vai sydämmellä. Se on vaikee asia päättää. Toisaalta sen auton kerkeis toistekki ostaa, mut taas espanjaanki kerkeis viel jossai välis muuttaa. Ei vittu tiiä ni ei.
Jos sen auton ostan ja jään opiskelee ni elämästä tulee vitun tylsää. Voisin olla espanjassaki duunissa ja elää oman elämäni hultsun kanssa onnellisena yksin. Kohta pitäs alkaa päätöksiä tehdä ens kuussa sinne pitäs sitte lähtee. Faktahan on se että Inka sinne ei lähde. Mut mä niiiiiin haluisin takas sinne. Ei pää kestä tota talvea.. suomessa. Mut jos meniski sit syksyllä??
En tiedä, vituttaaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti