Ne ei uskonu Meihin

Sain sovittua äidin kanssa 3 päivän sisällä muuton jälkeen, mutta en palannut enää kotiin. Olin vienyt päätöksen jonka tein jo 14 vuotiaana loppuun. Halusin aloittaa oman elämän ja nyt minulla oli mahdollisuus siihen, en voinut enää perua.

Syysloma loppui ja kerroimme luokkalaisillemme että olimme muuttaneet yhteen, Riihimäkeen. Tuli paljon onnitteluja ja muutama erittäin kiva kommentti luokkamme vanhemmilta opiskelijoilta '' no ei mee ku pari kuukautta ni ne juoksee häntä koipiensa välissä kotiin ''. Ei meille tarvitse sanoa noin jos itse on kussut omat ensimmäiset asuntonsa ja juossut itkien kotiin. Toisin kävi meille, olemme nyt asuneet kohta kaksi vuotta yhdessä Riihimäessä, emme enää lähteneet takaisin kotiin.

Tiukkaa meillä oli usein, saimme asumis tukea 60e ja opintotukea 200e. Ja ei meidän koulumatkat helpottunut yhtään, se oli vain oma teoria meille jotta jatkaisimme asumistamme Riihimäessä. Meillä oli paljon ongelmia maksaa vuokran lisäksi koulumatkat, juna 43e kk ja bussi 43e kk, sen lisäksi tupakat ja ruuat.
Jouduimme käymään sossussa kerjäämässä rahaa mutta eivät he sieltä mitään antaneet. '' Olette alle 18-vuotiaita, teidän vanhempienne kuuluu elättää teitä.'' Vittu, millä ne elättää jos eivät saa vuokriaan maksettua edes Mäntsälässä, tai edes ruokaa ostettua heidän talouksiinsa.

No, käytii sitte Diakonia toimistossa kerjäämässä ja saatiin sieltä pariinkiin otteeseen mukavan kokoset ruokakortit S-markettii. Niilläki rahoilla sai ostettua vaan ruokaa, rööki rahat oli aina se vaikein saada.

Se oli kyllä aina sellasta säätöö saada sitä röökiä, molemmat ala-ikäsiä, ei tunnettu Riksusta oikee ketää ni ei ollu hakijoitakaan. Ei muuta ku ite jossaki ihme rooli-asussa ostaa lähikaupasta röökiä ruoka ostosten yhteydessä. Yleensä minä sain helpommin ostettua ku Inka, vaikka hän oli minua vanhempi.

Mutta, joskus sitä röökiä ei vaan saatu ja sitte oli pummittava joka saatanan ohikulkijalta ku kouluu mentii.

Se koulu kusas muutenki ku  saatiin häätö tosta kämpästä. Se todettin asuinkelvottomaksi ku siel ei ollu suihkua eikä kaapeli linjoja.
Oltas ihan hyvin pärjätty siinäki luukussa, katottii iltasin simpsoneita ja popitettii Antti Tuiskuu Cd-levyltä. (ainut cd, mitä meiltä löyty). Sitte ku saatii Inkan läppäri sinne ni johan pidot parani, nähtii salkkaritki joka ilta. Ja meidän hagrid-lyhty oli ihan loistava sauna tiloissa. Mutta ei ni ei, kaikki kiva loppuu aikanaan.

Olin hommannu yheltä juoppo eukolta ittelleni viel kissanki, Julian. (Lausutaan HULIA!!)

Julia tykkäs asuu siel meidän kanssa ku pääsi helposti aina valjaissa ulos. Meil oli talvellaki, marraskuussa, hienot kynttilä viritykset siin ulkona rappusilla. Oltiin väsätty viel postilaatikkoki siihe kaiteeseen kiinni, homma toimi loistavasti.

Asunto todettiin asuinkelvottomaksi ja jouduimme alkaa metsästää uutta asuntoa, harmi vaan, että uuden asunnon hinta taso oli joka tapauksessa korkeampi kuin sipparin kämpän vaivanen alle 200 e /kk vuokra.

Seuraavassa merkinnässä kerron meidän muutosta Peltosaareen ja kuinka me kusimme koulumme ja elämämme.

Temme